Tulevaisuuden kuvitteluun liittyvät erilaiset toive- ja kauhukuvat. Tulevaisuutta sävyttävät haaveet, joiden myötä jaksamme, innostumme ja kehitämme työtä edelleen. Tulevaisuuteen liittyvät toisaalta myös kauhukuvat, ehkä myös realistinen ja välillä tarpeellinen pessimismi, jotta asioita voi tässä hetkessä viedä oikeaan suuntaan.

Karla Malm (2021) on kirjoittanut nuorisotyön tulevaisuudesta, jota sävyttävät ainakin teknologian kehitys, ilmastonmuutos, nuoruuden paineistuminen, polarisaatio ja alueelliset erot. Malm kirjoittaakin, ”ettemme vielä tiedä, millaiselta maailma näyttää vuonna 2030” (mt. 86).

Humakissa pohdittiin Speakers’ Corner -tapahtumassa nuorisotyön tulevaisuutta, utopioita ja dystopioita osana nuorisotyön viikkoa. Myös liikkuva nuorisotyö oli tutkimushankkeen ja yhteiskumppanien äänellä edustettuna. Osana tutkimuksen kenttäjaksoa Varkaudessa, saatiin Walkers on Wheels -hankekoordinaattorin Tuomon kanssa videolle utopioita ja dystopioita esittelevä tervehdys Leijona-Wautolta. Videon löydät tämän linkin takaa Youtubesta

Utopioita, tulevaisuuden toiveita liikkuvasta nuorisotyöstä:

• Työmuoto kohtaa nuoret siellä missä he ovat.
• Toiminta vastaa tämänhetkiseen tarpeeseen nuorten ryhmittymisessä.
• Parhaimmassa tapauksessa eri palveluja on pystytty yhdistämään ja ylisukupolviset kohtaamiset mahdollistuvat entistä paremmin.
• Työmuoto näkee aidosti nuorten arkea, jolloin läsnäololla voidaan ennaltaehkäistä elämässä tulevia kolhuja.
• Työyhteisössä ollaan sitoutuneita toimintaan, työ nähdään muuta työtä tukevana ja osittain sisäänheittotuotteena.
• Verkosto toimii aidosti ja monitoimijaisesti nuoria varten.
• Liikkuva nuorisotyö toimii nuorten hyvinvointia ja terveyttä edistävänä työmuotona uusien hyvinvointialueiden ja kuntien rajapinnassa.

Dystopioina listasimme näitä näkyjä:

• Liikkuva työ nähdään uhkana ja nuoria “omivana” toimintana, minkä vuoksi monitoimijaisuus häviää.
• Liikkuvaa työtä tuputetaan nuorille, jolloin oma “tila” ja valinnanvapaus ei toteudu.
• Nuoret etäällä unohdetaan. Kauas ja syrjäseuduille unohdetut nuoret on siirretty kokonaan etäkoulun ja -palvelujen varaan. Etäällä yksinäiset, ilman vertaisryhmiä nuoret syrjäytyvät, vaikenevat, eivät osaa enää kommunikoida järkevällä tavalla. Vuorovaikutustaidot surkastuvat.
• Netti ei nyt eikä tulevaisuudessa toimi reuna-alueilla, eli digitaaliseen tukeenkaan ei voi luottaa.
• Tehostamisen kautta samaa työvälinettä käytetään muidenkin palvelujen tarjoamiseen, jolloin toiminta ei olisikaan selkeästi nuorille aina avointa.
• Yhteiskunta on vielä nykyistäkin nuorisovihamielisempi. “Nuoret siirretään tuulikaapista pois, mutta toisilla on lupa istua”.

Lisä- ja jatkoajatuksia Speakers’ Cornerista

Näiden edellä mainittujen lisäksi jäi toki jotain sanomatta, jotain tuli mieleen myöhemmin ja muutama ajatus heräsi Speakers’ Corner -tapahtumassa muita puheenvuoroja kuunnellessa.

On siis vielä lisättävä edellisiin:

Kauhukuvana tai vähintäänkin haasteena liikkuvalle työlle, samoin kuin mille tahansa nuorisotyölle on liiallinen henkilöityminen tiettyihin ihmisiin ja työntekijöihin, jolloin mahdollinen yhteys ja toimintaan osallistuminen katkeavat esimerkiksi työsuhteiden loppuessa.

Toinen liikkuvan nuorisotyön dystopia on se, ettei nuoria ole, ei nähdä, löydetä tai tavata. Jos nuoret katoavat, eivät tule tai eivät halua tulla enää kohdatuksi edes siellä, minne voisivat nuorisotyön turvallisia aikuisia kutsua.

Ja utopiosta jäi selkeästi ääneen sanomatta ainakin toive siitä, että laajat vapaaehtois- ja ammattiverkostot toimisivat sujuvasti ja ennen kaikkea pyyteettömästi nuorten hyväksi.

Etsivä nuorisotyöntekijä Sami Renberg puhui webinaarissa etsivän nuorisotyön käsitteestä, sen historiasta, kansainvälisistä nimityksistä ja eri työmuotojen nimeämisen tarpeesta – tai tarpeettomuudesta. Tämän työstämäni tutkimuksen yhtenä keskeisenä tehtävänä on liikkuvan nuorisotyön määritteleminen. Ollaan jälleen yhden nimeämisen äärellä ja tuossa Speakers’ Corner -tilaisuudessa myös itse esitin jatkoajatuksena, että laajasti ajateltuna nuorisotyön yksi utopia olisikin se, ettei eri työmuotojen nimeämisiä enää tarvittaisi, vaan voisimme puhua vain nuorisotyöstä ja nähdä kaikki tavat yhtä arvokkaina. Tästä eri työmuotojen ”lokeroitumisesta” ja hierarkioista puhui tapahtumassa myös nuorisotyön työhyvinvointia tutkinut Minna Rauas (ks. myös 2021). Erilaisia nuorisotyöllisiä erityisosaamisia toki tarvitaan, ja niitä on tarvekin nimetä ja määritellä, mutta tietyissä rajoissa. Minnan esille tuoma eri työmuotoihin ja työhyvinvointiin liittyvä näkemys oli se, ettei nykyisin puhuta yhteisestä nuorisotyöstä ja ”silloin kun me lokeroidutaan, me rakennetaan myös seiniä”. Yhtenä isona utopiana juuri liikkuvan nuorisotyön kehyksessä voi nähdä liikkuvan työn asettumisen kiinteäksi osaksi ”perusnuorisotyön” kokonaisuuden palettia siten, että usein rahoituksesta johtuva hankkeistaminen ja kausittainen projektimaisuus eivät haastaisi toiminnan toteuttamista, edelleen kehittämistä ja tulevaisuutta – ja ennen kaikkea jokaisen nuoren mahdollisuutta tulla kohdatuksi.

Kohtaaminen työkaluna

Speakers’ Cornerissa tutkija Teemu Vauhkonen puhui NEET-nuorten arviointitutkimuksesta (Vauhkonen & Hoikkala 2020) dystopian tulokulmalla, jota kohdennetun nuorisotyön osaamiskeskuksen projektitutkija Mirja Määttä kommentoi. Määttä totesikin seuraavaa: ”Kun nuorisotyö on hyvin pitkälti hyvinvointia, sosiaalisia taitoja ja yhteisöllisyyttä edistävää työtä ja sen haaste on mittaamisen aikakaudella kysymys, mitä se tuottaisi? Miten sitä mitattaisiin?” Lisäksi Määttä pohti sitä, kuinka käy kunnallisen perusnuorisotyön? Saako valta-aseman ja rahoituksen sellaiset työmuodot, joissa ehkäistään syrjäytymistä ja joissa saadaan helpommin mitattavia yksilökohtaisia nyky-yhteiskunnassa mitattavia tuloksia?

Keskustelua käytiin siis vaikuttavuuden ja mittaamisen ympärillä, minkä lisäksi webinaarissa puhuttiin kohtaamisesta ja sen tärkeydessä. Nuorisotyön seniori Pirkko Suhonen palopuheessaan esitti useita hyviä kysymyksiä nuorisotyölliseen kohtaamiseen liittyen. ”Olemmeko lipsuneet, kohtaammeko oikein? Jos ihmetellään, mikseivät nuoret tule, pitäisikö kuitenkin kysyä, miksi me emme mene nuorten luo? Miksi emme aina kelpaa? Näkyvätkö nuorisotyöntekijät oikeasti kentällä? Kohtaammeko, onko nuorisotyön rooli epäselvä, harhailemmeko?”

Liikkuvassa nuorisotyössä, etenkin pitkiä välimatkoja ylittävässä, nuorten luo menevässä ja inklusiivisuuteen pyrkivässä työssä tuodaan usein esille sitä, että laatu korvaa määrän. Yhdenkin yksinäisen nuoren kohtaaminen, vaikka jonkun pikkukylän perukoilla, on arvokasta. Tutkijana sitä sitten miettii, mitä se laadukas kohtaaminen on? Ja onko se, ja onhan se varmaan, vaikuttavuuden mittaamisen kannalta tässä tuottavuusyhteiskunnassa ongelma, jos ja kun sitä ei voida mitata? Kohtaamisen tematiikka on keräämässäni liikkuvan nuorisotyön tutkimusaineistossa vahvasti läsnä. Havahduttuani sen toistuvuuteen, mutta myös sen ikään kuin itsestään selvänä pidettyyn ymmärrykseen ja abstraktiuteen, olenkin lisännyt sittemmin haastattelukysymyksieni patteristoon myös laadukkaan kohtaamisen teeman. Yhä enemmän mietinkin mitä kohtaaminen on, ja mitä se liikkuvan nuorisotyön kehyksessä on.

Näiden tutkimuksen syksyä värittäneiden utopiden, dystopioiden ja tulevaisuuskuvien kautta ja myötävaikutuksella on käyty tarpeellista keskustelua myös tutkimuksen seuraaville askelille: käsitteen määrittelylle ja sen työstön prosessille, ja jota seuraavassa blogikirjoituksessa käsittelen.

Kiitän lämpimästi tähän moninaisia vaiheita sisältäneeseen utopia & dystopia -projektiin osallistunutta Aseman Lapset ry:n Tuomo Kanteletta, sekä videon osalta Humakin Kari Keurua.

Lähteet:

Humak Speakers’ Corner webinaari 26.10.2021

Malm, Karla (2021) ”Parempi vaihtoehto kuin 80-luvun Suomi”? Nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt vuonna 2030. Hankeraportti. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 119. Helsinki: Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Rauas, Minna (2021) Riittämättömyyden tunteesta maailmanparantajaksi – työhyvinvointi nuorisotyössä. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 127; Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat, julkaisuja 1. Helsinki: Nuoriso- ja Liikunta-alan asiantuntijat ja Humanistinen ammattikorkeakoulu.

Vauhkonen, Teemu & Hoikkala Tommi (2020) Syrjäytymisen lasku. Tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 153, sarja: Kenttä.

Tämä blogikirjoitus on käsitelty hankkeen blogitoimikunnassa.